Mindfulness on tullut viime vuosina suosituksi hoitomenetelmäksi stressioireiden säätelyssä. Mindfulnessilla tarkoitetaan yleisesti meditoivan hengityksen ja kehollisten liikkeiden yhdistämistä. Amerikkalaista Jon Kabat-Zinnia on pidetty Mindfulnessin perustajana, kun hän 80-luvulla ohjasi kehittämäänsä Mindfulness Based Stress Reduction(MBSR)-ohjelmaa kahdeksan viikon internaattikursseina Massachusettsin klinikallaan. Hän yhdisti Zen-henkisen buddhalaisen meditaation ja hatha-joogaliikkeet stressi-, kipu- ja ahdistuneisuusoireisille. Keskeisin tavoite näissä hoidoissa on se, että ihminen oppii elämään nykyhetkessä. Näillä läsnäoloharjoitteilla on saavutettavissa kehomielen toiminnan rauhoittumista ja siten myös kokonaishyvinvoinnin lisääntymistä.
Meillä Bodymindissa tiedostettu hengitys liittyy oleellisesti hoitoihin opettaessamme erilaisia kivunhallinta- ja stressipurkutekniikoita. Hengitys on tärkein toiminto ihmisen fysiologiassa. Kauaa emme voi olla hengittämättä. Stressi, ahdistuneisuuden tunteet ja kipu muuttavat lepohengitystämme huomaamatta niin, ettei sen merkitystä tule edes huomanneeksi muuta kuin yöheräilyn, rentoutumisen vaikeuden ja keskittymiskyvyn heikkenemisen myötä. Fysioterapiassa ei perinteisesti ohjata hengityksen tiedostamista edes kivunhallinnan harjoitteina, mutta vastaavasti erilaisissa mind-bodytekniikoissa se on tärkein lähtökohta.
Fysiologisesti ihmisen toiminnallinen ”käyttöjärjestelmä” voidaan kutsua autonomista hermostoa. Se jakaantuu sympaattiseen ja parasympaattiseen hermoston osaan. Sympaattinen hermosto vastaa elimistön tahdonalaisesta toiminnasta, ja se on aktiivinen pääasiassa päiväsaikaan. Parasympaattinen hermosto on vastaavasti tahdosta riippumaton hermoston osa, joka vastaa ns. kehon toimintojen ylläpidosta kuten aineenvaihdunnasta, sydän- ja verenkiertojärjestelmästä, ruoan sulatuksesta sekä suoliston toiminnasta sekä yön aikaisesta hengityksestä. Autonomisen hermoston tasapainoinen toiminta ylläpitää rasituksesta palautumisen, rentoutumisen ja nukkumisen, hallitun stressin sekä turvaa jokapäiväisen jaksamisen. Meidän suorituspohjaisessa yhteiskunnassa autonomisen hermoston tasapainoinen toiminta on kuitenkin suoranainen haaste, sillä hyvin monet tekijät työn ja kodin kiivasrytmisessä maailmassa vievät helposti hermoston toimimaan epätasapainoisesti. Siksi mindfulness-tyyppinen harjoittelu on omiaan rauhoittamaan kiivaassa elämänrytmissä olevia ihmisiä.
Liian hektisen elämänrytmin jättämät toimintamallit saattavat aiheuttaa varsinkin harjoittelun alkuvaiheessa monelle ihmiselle keskittymisvaikeuksia ja kyvyttömyyttä pysähtyä hermoston ylikierrosten takia. Lepohengityksenkin voi helposti suorittaa. Tällöin autonomisen hermoston sympaattinen hermoston osa pysyy edelleen aktiivisena. Ihminen ikään kuin hengittämällä hengittää eikä anna hengityksen virrata vapaasti. Oleellista harjoituksissa olisi oppia ohjaamaan hengitys parasympaattiselle puolelle, mutta yleensä se on helpommin sanottu kuin tehty. Työssä suorittava ihminen suorittaa myös vapaa-aikansa, ja rentoutumisharjoituksissa oman hengityksensä. Alkuun harjoituksissa pelkän ajattelun siirtäminen hengitykseen aktivoi useasti sympaattisen hermoston toimintaa. Jotkut kuntoutujat ovat sanoneet, että he osaavat tiedostetusti hengittää, koska he käyvät säännöllisesti joogassa tai mindfulness-ryhmissä. Hengityksen tietoiseen vapaaksi päästämisen toimintaan ei ole kuitenkaan enempää kiinnitetty huomiota.
Mikko Patovirta