Yli- ja alivireystilat ahdistuneisuuden ja väsymyksen aiheuttajina

Asiakkaita tulee fysioterapiaan ylikuormitustilan takia kasvavassa määrin. Elämässä vauhtia saattaa olla liikaa eikä ihmisen käyttöjärjestelmänä oleva autonominen hermosto pääse palautumaan tasapainoon arjen psyykkisestä ja fyysisestä kuormituksesta. Kun jännittäminen on hallitsematonta, niin väsyminen ahdistaa. Ihminen ei aina halua väsyä, jos hän kokee sen alentavan suorituskykyä. Ylikuormittuneisuus on yleensä pedanttien ja tunnollisten ihmisten ongelma, joilla on samalla korkea itsekriittisyys tekemiseensä. Yli- ja alivireyttä pystytään kuitenkin jonkin verran hallitsemaan itse, sillä vireystiloihin voidaan vaikuttaa erilaisin harjoittein.

Käyttöjärjestelmän häiriö

Autonominen hermosto liittyy keskeisesti ahdistuneisuuden, jännittyneisyyden ja väsymisen oirekuviin. Pitkittyneen ylivireystilan seurauksena voi olla jatkuva väsymys, unihäiriöt, lihasjännittyneisyys tai kivut eri puolilla kehoa. Myös usein toistuvat päänsäryt ja migreenioireiden kroonistuminen ovat yksi keskeinen häiriö. Hermoston vireystilojen hallinnan oppimisessa on tärkeä tiedostaa, mitkä tekijät johtavat vireystilojen epätasapainoon. Ylivireystilaan on syynä kemiallinen ylikuormitus, sympaattisen hermoston tuottama adrenaliini, joka toisaalta auttaa jaksamaan, mutta jonka liikaeritys aiheuttaa kehossa ylivireystilan. Mukana on myös muitakin välittäjäaineita, mutta adrenaliini näistä vaikuttavin, koska se aiheuttaa ns. ”adrenaliinihumalan” kautta riippuvuutta. Aivot tottuvat adrenaliiniin ja tulevat riippuvaiseksi tekemisen vauhdista. Parasympaattinen hermosto puolestaan pyrkii rauhoittamaan hermostoa kortisolin kautta. Liika kortisolin määrä kehossa aiheuttaa muun muassa vetämätöntä oloa, aloitekyvyttömyyttä ja väsymystä, jolloin keho menee alivireystilaan. Tästä tulee vuoristorata ihmisen elämässä. Kun järjestelmä häiriintyy, tämä voi johtaa muun muassa pitkittyneisiin unihäiriöihin ja ahdistuneisuushäiriöihin.

Rentoutusharjoitukset saattavat pahentaa oloa

Terveydenhuollossa on jo tunnistettu ihmisten ylikuormitustila ja sen tuottamat ongelmat, mutta käsitykset siitä, mitä sitä tulisi hoitaa, poikkeaa terveydenhuollon sisällä. Yleensä ylikuormittuneisuuteen tarjotaan ensimmäiseksi rentoutus- ja hengitysharjoituksia, sekä ns. mindfulness-tyyppistä harjoitteita. Nämä eivät kuitenkaan ole akuuttivaiheessa sopivia. Ylivirittyneessä tilassa olevan ihmisen koko hermosto on valmius- ja valppaustilassa, jolloin rentoutuminen on haastavaa. Rentoutusharjoitukset saattavat lähinnä turhauttaa, koska vaikutusta ei saada aikaiseksi. Sen sijaan hermoston toimintaa tulee ensin jarruttaa. Kun hermosto ensin rauhoittuu, niin sen jälkeen voi yrittää saada kehoa rentoutumaan. Ensisijainen hoitokeino on siis jännittyneisyyden vähentäminen, sillä kun jännittyneisyyttä opitaan säätelemään ja hermostollisesti rauhoittamaan, niin silloin se lisää myös hallinnan tunnetta.

Psykofyysisessä fysioterapiassa säätelykeinoja

Autonominen hermosto toiminnan säätely ja hallintaan ottaminen vaatii harjoittelua. Yhdelläkin ohjauskerralla voi saada onnistuneita keinoja, miten rauhoittaa hermostoa. Yleisin keino on tehdä kohdistettu lihasjännittäminen ja vapaa hengittäminen samanaikaisesti, joka muuttaa aivojen reagointimallia. Liikunta saattaa pahentaa oloa, erityisesti kestävyyspohjainen liikunta saattaa ylläpitää sympaattisen hermoston aktiivisuutta. Liikunta voi olla hyväksi, mutta se täytyy tehdä hermoston kannalta oikealla tavalla. Olennaista ei ole kuitenkaan liikuntamenetelmä, vaan miten se toimii. Mikä tahansa liikunta voi olla suorittavaa, eikä se silloin korjaa koholla olevaa ylivireystilaa.

Mikko Patovirta

Valikko