Nopeat syövät hitaat. Elämä on nykyään nopealle elämäntyylille rakennettu. Tietotekniikka somekulttuureineen ajaa meidät toimimaan, reagoimaan ja vastaamaan asioihin nopeammin. Työntekemisessä vaaditaan tehostamista ja samanaikaisesti useamman asian hallintaa. Jossain vaiheessa perhe-elämän kiireet ja muiden tarpeet vaativat myös osansa. Mitä sitten kun raja tulee vastaan, ja kokee ettei pysty enempään?
Rajat ovat tulleet jo vastaan. Hoidossani on suuri määrä asiakkaita, jotka eivät pysty enää lisäämään vauhtia. Työn ja elämän kuormittavuus hallitsee kaikkea. Rentoutuminen ei onnistu, nukkuminen on vaikeaa ja väsymys on jokapäiväistä. Jatkuvassa ylivirittyneessä olotilassa autonominen hermosto ja erityisesti sen sympaattinen hermoston osa on uhka- ja hälytystilassa. Kukaan meistä ei voi silloin rentoutua.
Hoitoon tullessa ensimmäinen neuvoni asiakkaalleni on, että älä yritä rentoutua. Useat heistä ovat saaneet ohjeita rentoutumiseen erilaisten hengitys- ja mielikuvaharjoitteiden avulla, mutta kysyttäessä niiden toimivuudesta tyypillinen vastaus on, että rentoutumisharjoitteet eivät toimi.
Se ei onnistu, koska aivojen adrenaliinitasot ovat korkealla. Itseasiassa rentoutumiseen ohjaaminen on järjetön ohje, koska aivot ovat uhka- ja hälytystilassa. Siksi en ole enää kymmeneen vuoteen puhunut rentoutumisesta mitään, koska se alkaa olla jo niin vieras kokemus monelle. Se mitä tulee ensisijaisesti tehdä, on rauhoittaa sympaattinen hermosto. Sympaattisen hermoston rauhoittaminen vie progressiivisilla jännitys-rentousharjoitteilla nopeimmillaan 20 sekuntia, ja yleensä vaikutuksen tuntee heti olotilan rauhoittumisena.
Toinen neuvoni on toisto. Se, että säilyykö rauhoittumisen tunne ihmisellä, riippuu taas siitä, tekeekö hän harjoitteita, joilla on suora vaikutus rauhoittavaan olotilaan. Jos jokin harjoite toimii heti, niin miksi et toistaisi jatkossakin sitä säännöllisesti. Jos sympaattinen järjestelmä on voimakkaan adrenaliinimäärän aktivoimana, niin parasympaattinen ei voi toimia oikein. Kyse on myös sisäisestä autonomisesta puolustusjärjestelmästä, jolla reagoimme ulkoisia kuormitustekijöitä vastaan.
Kontrollijännitteen ylläpitämisessä on oma luonnon luoma tarkoitus, jolla haastavissa tilanteissa pystyisimme pitämään aistien valppauden ja varuillaan olon päällä. Todellisia vaaran paikkoja meillä on arkielämässä kuitenkin hyvin harvoin. Hermoston perustila tulisi saada rauhoitettua. Sympaattisen hermoston kautta hermosto on huomattavasti helpompi, nopeampi ja yksinkertaisempi keino saada rauhoittumaan. Jaan tätä ohjetta nykyisin päivittäin, koska suurin osa ihmistä saa terveydenhuollossa päinvastaisia ohjeita.
Mikko Patovirta