Terveystieteiden maisteriopintojen pro gradu työssäni tutkin, kuinka krooninen migreeni ilmenee migreeniä sairastavien elämässä. Tavoitteena oli lisäksi ymmärtää migreeniä ilmiönä ja kuvata sen kokemista. Migreenin hoito ja tutkimus on suurelta osin lääkekeskeistä, mutta kroonistuessaan migreenin oirekuvaan liittyy paljon myös stressisidonnaisia psykososiaalisia tekijöitä. Aiempien tutkimusten mukaan persoonallisuuspiirteet kuten esimerkiksi perfektionistisuus, vaikeuksien välttäminen ja sinnikkyys voivat lisätä migreenioireita, jotka saattavat johtaa herkästi kroonistumiseen.

Kehotietoisuus ja kuormitustekijöiden säätely migreenin kroonistumisen apuna

Migreeni aiheuttaa paljon toimintakyvyttömyyttä, työstä poissaoloja sekä elämänlaadun heikentymistä. Kroonisissa päänsärky- ja migreenioireistoissa lääkehoito on keskeisessä roolissa oireiden hallinnassa ja ennaltaehkäisyssä, mutta moni päänsärky- ja migreenioireinen ohjautuu fysioterapiaan lihasjännittyneisyyden ja -kipujen takia, varsinkin kun lääkepäänsärky on yksi migreenin pitkäaikaiseen hoitoon liittyvä haittatekijä.

Fysioterapiassa terapeuttinen harjoittelu muodostaa yhden mahdollisuuden migreenin ja päänsärkykivun hoitoon fysikaalisten hoitojen ohella. Migreenin käypä hoito- suosituksen mukaan fysikaalisista hoidoista saatu teho on ollut vaihteleva, samoin kun tutkimustulokset ovat ristiriitaisia. Kaikille fyysinen liikuntaharjoittelu ei kuitenkaan ole ollut sopivaa, sillä migreenikipuisilla kuormittavan harjoittelun on enemmänkin todettu lisäävän migreenin oireita kuin vähentävän niitä

Rentoutusmenetelmien on todettu olevan hyödyllinen jännityspäänsäryn ja kroonisen kivun hoidossa, kun kuntoutujia opetetaan vähentämään kipua aiheuttavaa lihasjännitystään. Kuitenkaan voimakkaasti kestojännittynyt ihminen ei yleensä osaa rentouttaa lihaksiaan, ja usein hänellä on suuria vaikeuksia tiedostaa edes omaa kehollista jännittyneisyyttään.

Minäpystyvyyttä ja itseohjautuvuutta kuntoutukseen

Ihminen, jolla on myönteinen käsitys itsestään kestää enemmän kipua, on aktiivisempi ja rohkeampi. Ihmisen käsitys omista kyvyistään vahvistaa pystyvyyttä, jolloin hän uskoo pystyvänsä vaikuttamaan oireisiinsa, terveyteensä tai yleensä elämäänsä. Negatiivisen käsityksen omasta selviytymisestään omaava henkilö luopuu herkästi vastoinkäymisten edessä. Minäpystyvyydellä (self-efficacy) tarkoitetaan yksilön uskomuksia ja käsityksiä kyvystään toimia ja suoriutua eri tilanteissa.

Minäpystyvyyden konsepti perustuu tavoitteenasettelun käsitteisiin ja odotuksiin, jolloin on mahdollisuudet oppia muilta tai suunnitella itsenäisesti vaihtoehtoisia strategioita. Kiinnittämällä enemmän huomiota kuntoutujien itseohjautuvuuden oppimiseen sekä heidän kehotietoisuuden ja pystyvyyden aktivoimiseen, voidaan kuntoutusprosessiin saada lisää vaikuttavuutta. Tämä kuntoutusprosessi on kuvattuna Kerstin Rawlettin laatimassa terveyteen suuntautuvan itseohjautuvuusmallissa (kuva 1).    

Minäpystyvyyteen vaikuttavat yksilön sisäiset ja ulkoiset tekijät näkyvät voimaantumisessa sisäisinä ja ulkoisina seurauksina ajattelussa ja toiminnoissa.  Voimaantuminen (empowerment) on lisääntyneen minäpystyvyyden tuntemusten tulos, jolloin myös kuntoutuja itseohjautuen kykenee ajattelemaan kriittisesti ja toimimaan autonomisesti. Voimaantuminen on jokaisen yksilön saavutettavissa oleva kyky, joka oivaltamisen ja kehittymisen kautta lisää kuntoutujan vastuunottoa omasta elämästä. Kuntoutujat ovat voimaantuneempia, kun heillä on riittävät tiedot, taidot ja tietoisuus tunnistaa ja saavuttaa omat tavoitteensa.

Tekemisen pakko, epäonnistumisen pelko ja jatkuva suorittaminen osana migreenin kanssa elämistä

Gradututkimukseen osallistui kahdeksan henkilöä, kuusi naista ja kaksi miestä, joilla oli diagnosoitu krooninen migreeni. Heidän ikärakenne oli 38 -58 vuotta, ja kaikki olivat aktiivisesti työelämässä. Tutkimuksen tiedonhankintaa auttoi osallistuneille ohjattu kerta viikossa 60 minuutin kestoinen viiden kerran kehotietoisuusryhmä sekä omatoiminen kotiharjoittelu kirjallisine ohjeineen. Tämä auttoi osallistujia puhumaan omista kokemuksistaan migreeniin liittyen.

Tutkimuksen tiedonkeruumenetelmä oli avoin haastattelu. Ohjaavina kysymyksinä olivat muun muassa ”mitkä tekijät vaikuttavat migreenikohtauksien esiintymiseen?”, ”koetko, että persoonallisuustekijöillä voisi olla yhteyttä migreeniin?” ja ”onko liikunnasta hyötyä tai haittaa migreenikohtausten ilmaantumiseen?”.

 Aineiston fenomenologisessa analyysissä saatiin esiin kaikkiaan kuusi migreenin merkityskokonaisuutta. uli esiin näiden kuuden eri merkityskokonaisuuden vuorovaikutteinen suhde toisiinsa. Nuolet kuvaavat merkityskokonaisuuksien interaktiivista yhteyttä ilmentäen joko migreenikohtausten riskien lisääntymistä tai vähentymistä (kuva 2).

Kuva 2. Merkitysanalyysi

Merkitysanalyysissa on erotettavissa kolme erillistä kehää, jotka ovat nimettynä 1) vastuullisen kehollisuuden kehä 2) luottamuksellisen kehollisuuden kehä sekä 3) yhteisöllisen kehollisuuden kehä. Merkityskokonaisuuksien välillä vaikuttaa molempiin suuntiin migreenikohtauksien riskiin liittyen tasapainottava tai tasapainoa horjuttava yhteys (kuva 2, kuva 3 ja kuva 4).

Kuva 3. Vastuullisen kehollisuuden kehä – migreenikohtausten riski lisääntyy

Kuva 4. Luottamuksellisen kehollisuuden kehä – migreenikohtausten riski vähentyy

Kuva 5. Yhteisöllisen kehollisuuden kehä.

Keskeisin esiin tulleista merkityskokonaisuuksista oli haittaava migreeni. Haittaavaan migreenin aktivoiduttua siihen liittyi epäonnistumisen pelkoa, vihan ja surun ilmentymistä, työstressiä, fyysisen rasituksen välttämistä sekä elämänilon puutetta. ”Mä oon niin ku ankara ittelle, mä en päästä itteeni vähällä. Plus sitten mun pitää aika lailla hallita ja kontrolloida sitä tilannetta, että mun pitää tietää missä mennään ja pitää omassa elämässä niitä ohjia käsissä.” (Eeva 38 v.)

Kroonistuneen migreenin merkityskokonaisuutena oleellisena oli myös tekemisen pakko. Hyvin moni haasteltavista toi esiin oman perfektionistisuuden, sinnittelyn ja sen, että itse täytyy pärjätä. Työ on haastavaa, lupaukset pidetään mutta kovassa kuormituksessa aloitekykyisyys heikentyy.

”Mun tapauksessa se on hyvin perusjuttu, niin ku A-tyypin kaveri, joka puskee läpi vaikka harmaan kiven, pinnaa riittää ja väkisin mennään, kun ei voi enää hyvin mennä.” (Kari 58 v.)

Kehon kuulemisen vaikeuden merkitys kehon tunnistamisessa oli kaikilla tutkimukseen osallistuvilla moninainen haaste. Kehon kuulemista vaikeutti joko haasteellinen lihasjännitys, oman kehon ymmärtäminen, tuntemusten sanoittaminen tai tasapainoton keho. ”Onko se sitten enemmän luonnekysymys, että joku osaa havainnoida itseään enemmän kuin joku toinen. Vai johtuuko se siitä, että työelämässä tottunut, että minä vaan pusken, minä vaan teen ja minähän en kuuntele miltä musta tuntuu” (Helena 59 v.)

Kehotietoinen harjoittelu, turvallisen liikunnan harrastaminen, kipua helpottava toiminta, harmonisten mielikuvien luominen sekä toiminnan halu olivat merkityksellisiä toiminnan rauhoittamisessa. ”Jos oli se jännitys päällä niin mielikuvaharjoitteillakin ja sillä mielikuvallakin, sitten kun sillä keholla teki tiettyjä harjoitteita, niin pysty niinku sitten ajattelee silleen”(Jaana 57 v.)

 Migreenin kanssa eläminen edellyttää tasapainoista elämänrytmiä, kykyä säädellä väsymykseen ja nälän tunteeseen liittyviä kuormitustekijöitä. Tutkittavat toivat esiin haasteita elämärytmin säätelyssä, oman ajan käytössä sekä omien tarpeiden tunnistamisessa. ”Väittäisin, et se semmoinen itsetuntuntemus niin, jotta tän taudin kanssa pärjää, niin se on yks avaintekijä. Ja kun oli puhetta tästä elämäntilanteesta, että no nyt on tilanne, että sä hallitset elämää eikä migreeni hallitse sun elämää” (Tiina 48 v.).

Kuudentena merkityskokonaisuutena oli toive vertaistuesta. Vertaistuen merkitys ja sen puute tulivat esiin haastatteluissa monilla tavoin. Merkityksiä tuli esiin odotuksista muiden arvostamisen kautta töissä ja kotona, ystävän tuen merkityksestä sekä työssä olevasta hyvästä sosiaalisesta ympäristöstä. ”Ehkä se läheisten ymmärrys ja tuki siihen asiaan ja niin ku ittelle se armollisuus ja semmoinen” (Eeva 38 v).

Fysiologinen ylivireystila haittaa rentoutumisen tunnistamista

Tulosten mukaan migreeni osoittautui ilmiöksi, jossa riittämättömyyden tunne korostui etenkin psyykkisen ja fyysisen kuormituksen lisääntyessä. Kehollinen kokeminen, jännittyneisyyden tunnistaminen sekä oman vireystason säätely ovat vaikeasti hallittavissa, johon ei tahdo löytyä tarkoituksenmukaista keinoa. Näissä tuloksissa oli yhdenmukaisuutta aiempiin tutkimuksiin, kuinka kipukatasrofointi lisää fysiologisen ylivireystilan kohoamista, välttämiskäyttäytymistä ja kognitiivisen pelon lisääntymistä. Vaikeuksien välttäminen viittaa taipumukseen kokea voimakasta pelkoa, pessimismiä ja herkkyyttä kritiikille sekä jatkuvaa kontrollia.

Persoonallisuuspiirteiden ja temperamentin merkitys korostuu migreenioireisilla stressin myötä helposti korostuneeseen velvollisuudentunteeseen, joka taas johtaa hermoston ylivireyden kohoamiseen ja siten riski migreenikohtauksille kasvaa. Temperamentti ja persoonallisuus voivat siis altistaa kivun katastrofoinnille ja kiputuntemusten ja – uskomusten väärintulkintaan, tai ne voivat olla joustavina tekijöinä kognitiivisessa tulkinnassa edistäen minäpystyvyyttä.

Uutena tutkimustietona tuli esiin se, että kukaan haastateltavista ei osannut kertoa eikä siten tunnistanut kehollista väsymistä. Niska-hartiaseudun kipukrampit olivat yleisiä, mutta fysioterapia vastaanoton oirekartoituksissa esiin tulevat lihassäryt tai lihasten väsymystuntemukset puuttuivat näiden migreenioireisten haastatteluista. Tärkeänä haastatteluissa korostettiin itsetuntemuksen, oman ajattelun ja stressikäyttäytymisen tunnistamista. Tämä yhteys on löydettävissä hyvin Rawlettin terveyden itseohjautuvuuden mallissa, jossa minäpystyvyyttä lisääviä tekijöitä ovat juuri yksilöohjautuvuuden lisääntyminen, itsereflektointi ja -arviointi.

Fysioterapiassa jännittyneisyyttä purkava kehotietoisuusharjoittelu voisi auttaa tunnistamaan paremmin stressitekijöitä, ennaltaehkäistä fyysistä väsymistä sekä vähentää hermostollista ylivireyttä, jolloin migreenikohtausten esiintyminen, voimakkuus ja kesto voisivat lieventyä. Harjoitteissa tulisi korostaa progressiivista lihasjännitettä, tiedostettua hengitystä sekä mielikuvaharjoitteita. Muutama osallistuja sai tutkimuksessa vastaavilla harjoitteilla jo onnistuneita oireita lieventäviä kokemuksia. Kehossa ajoissa tunnistettavan väsymyksen voisi siis onnistuneesti oppia purkamaan toiminnallisilla harjoitteilla, ennen kuin ylivirittyneisyys kohoaa hallitsemattomaksi migreenikohtauksiin.

Mikko Patovirta
mikko.patovirta@bodymind.fi